keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kisafiilikset ja kohti uusia seikkailuja ;)

Heissulivei!

Niin me tytöt käytiin vähän riehumassa Levillä! Aa-että! Reissu oli raskas mutta samalla äärimmäisen hauska. Tytöt piti hyvin huolen, ettei kukaan päässyt jännityksen valtaan liikaa. #mitensäoletnoinvakava :)

Homman nimi on siis Arctic Challenge. Mennään noin 10 km matka ylös ja alas Levin rinteitä, soita ja lääniä. Matkan varrella tulee esteitä, joiden tarkoituksena on ylittää itsensä ja tarvittaessa auttaa kaveria. Arctic Challenge on nimenomaan kisa itseä vastaan. Rata oli rankka. Meillä kesti noin neljä ja puoli tuntia mennä se läpi. Omassa päässä sai käydä jaksamisen käsitettä uudella lailla läpi. Kaikki mikä oli rankkaa kaverille, ei välttämättä ollut rankkaa minulle ja taas toisinpäin.

Mun lemppari este oli toi uinti. Sitä oli tiedossa heti ekana ja myöskin viimeisenä. Vaatteet päällä uiminen (sika-)kylmässä vedessä oli ihan yhtä ikävää, kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Mehän tyttöjen kanssa ekoissa harkoissa hypittiin pururadan pienimpienkin rapakoiden yli, kunnes huomattiin, ettei se taida olla ihan mahdollista tosi paikan tullen. Eikä kuulkaa ollutkaan! Muita esteitä oli mm. kaapelikeloista tehtyjä esteitä, hiekkasäkin kantamista sekä renkaan pyörittelyä. Ja harvemmin tulee myöskään puljattua lantiota myöten rapavedessä tai rämmittyä suossa.

Itsellä oli jo aika kaikkensa antanut fiilis ennen viimeistä uintia, mutta sinnillä mentiin. Uinti on semmoinen laji, jota ei viime vuosina (lue: 15:sta vuoteen) ole tullut juuri harrasteltua. Mutta siihenpä tulee kuulkaa muutos! Ensi vuonna tiedän, että jaksan ja tiedän, että osaan ainakin teknisesti vähän paremmin. Onneksi muutkin meidän joukkueesta oli sitä mieltä, joten me varmaan päästään treenaileen yhdessä. Lisäksi roikkumistreeniä jatketaan, samoin kuin kiipeilyjuttuja alan kattoon vähä erilailla kuin aiemmin.

Tässä vielä linkki viralliseen kisavideoon. Saattaa näkyä tuttuja! :)

Jotkut ovat olleet kiinnostuneita liittyä porukkaan, joten viestiä vaan minulle tai muille tytöille, niin tiedetään lisätä treeniporukkaan ja pääset treeneihin mukaan! :)

Tyytyväinen kisaaja koitoksen jälkeen. Kisamaaleista ei kauheasti jäänyt jäljelle.


Lomakin alkaa olla jo taputeltu.

Pikkujätkien kanssa on ollut kiva touhuilla ja huomata taas kuinka ne onkin jo isoja ja omatoimisia. Vanhempi hokasi jo vähän miten uida ja tietenkin pikkuveli tekee perässä. Eilen käytiin Kuusamossa shoppailemassa reput eskarilaiselle ja pitihän se pikkuveljenkin saada uusi hoitoreppu. Ninjagoa ja Turtlesta sieltä tarttui mukaan. Tänään taas käytiin kaverin mökillä, jossa pojat ja koirat saivat uida ja touhuilla yllin kyllin. Martta oli aika valmis jo ennen kahdeksaa, jätkät sinnitteli paljon pidempään.

Esikoisen eka hammas irtosi tänä iltana äiskän pienellä avustuksella. Kyllä oli muikea ilme pojalla, kun ensijärkytyksestä selvisi. :) Kai se pitää joku hammaskeiju tilata, kun jätkä niin vahvasti siihen uskonsa laittoi.

Kävin tänään hakemassa avaimen mun tulevaan toimistoon/pieneen studioon, joka tulee ihan Posion keskustaan. Nelisenkymmentä neliötä MillaFIT:n omassa käytössä! Asiakastapaamiset hoidetaan tästä lähtien siellä. Sinne mä tuon toimistokamojen lisäksi Weelan sekä pienharjoitteluvälineitä. Siellä voidaan asiakkaan kanssa tehdä treeni ihan rauhassa jos vaikka salille meneminen ahdistaa tai se ei ole tarkoituksenmukaista syystä tai toisesta. Mutta studiosta ja weelasta lisää vähän myöhemmin!

Hyvää yötä.
Muista kurkotella kohti unelmia.

-Milla



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Sopivasti Vegeä!

Heissan!

Näin sadepäivänä, kun lapsoset malttaa leikkiä keskenään paremmin kuin hienosti (lue: lähes tappelematta), on äiskällä aikaa päivitellä blogia päiväkahvin lomassa.

Itseasiassa lautasella oli vielä hetki sitten ihkaensimmäinen omatekoinen maidoton ja gluteeniton Maailman Paras Pannari! Netistä saa kuulemma ohjeen, mä sain omani mun siskolta. Pannariahan olen tietysti tehnyt ennenkin, mutten tämmööistä versiota. Olen jo alkukesästä vaihtanut maidon soijamaitoon, mutta se, että nyt tuli pannarista samalla myös gluteeniton versio, oli tämmöinen päähänpisto. Tykkään, että mun omatekoiset pitsapohjat ja leipomukset on gluteenittomia. Viime talvena en kauheasti ehtinyt testailla. Ennen joulua pilasin pari suolaista piirakkaa, kun tungin niihin ihan liikaa voita. Aina ei voi voittaa.

Maidon jätin siksi pois ruokavaliosta, koska minullahan on parikymppisenä todettu IBS (Irritable Bowel Syndrome) eli ärtyvän suolen oireyhtymä. Kun on kiireistä tai/ja stressaa, vatsa alkaa oikutella paljon. Maitotuotteet on tiettävästi yksi oireita aiheuttava tekijä. Mulle oireita aiheuttaa mm. raaka sipuli, valkokaali ja herneet. Maidottomuus tuntuu sopivan mulle -ainakin tällä hetkellä. Raejuustoa puurossa mä kaipaan!

Keliakia ja gluteenittomat tuotteet tulivat tutuiksi minulle jo lapsuudessa. Ihan varalta on tullut itsekin opeteltua tekemään ja käyttämään gluteenittomia juttuja. Isälläni on keliakia -se ihoversio, pikkusiskolla on suolistoversio ja äidillenikin keliakia todettiin monien, monien tutkimusten jälkeen silloin aikanaan. Muillakin sukulaisilla on keliakia, joten niissä harvoissakin yhteisissä tapaamisissa keliakia on yleensä aina otettava huomioon.


Tein pannarin Alpron kevyt soijamaitoon ja vaahto on Alpron Cuisine SOYA.

Olen nyt loman aikana muutenkin testaillut enemmän kasvisruokia. Normaalistihan kasvikset on meillä lisukkeena enemmän tai vähemmän. On loistava tunne, kun syönnin jälkeen ei tule raskasta oloa. Olen tietoisesti vaihtanut lihan soijaan, tofuun tai muihin vege-vaihtoehtoihin. Itse en ole alkanut vegepihvejä tai -pullia tekemään, koska #loma ja koska #lomallasaaollalaiska, mutta meidän omien kauppojen valikoima on riittänyt mulle passelisti. Hintakin noissa on aika kohdallaan.

Yks hyvä ylläri oli Pirkka Härkäpapupyörykkä. Markon mielestä koostumus oli jotenkin jauhoinen, mutta itse tykkään! Proteiinia tuotteessa on sadassa gramassa peräti 30g! Nyhtökaurasta tykkään myös kovasti. Se on tosi jees wokissa. Katsotaan nyt miten mun vatsa reagoi näihin, kun kaalit ja pavut ja soijahan ei pitäisi mulle IBS:n takia käydä. Uskon, että testaamalla ne oikeat palaset löytää paikkansa.

Mun tavoitteena on tehdä kasvisruoasta entistä luonnollisempi ja monipuolisempi vaihtoehto meidän perheen arkiruokailuun. Ja minusta ollaan ihan hyvällä tiellä. Makaroonilaatikko näytti viimeviikolla jo tosi hyvältä, kun siinä oli pitkä lista kaikkea vihreää joukossa. Pojat on ihmeen reippaita syömään kasviksia. Joskus he käyvät taittamassa parsakaalista palasen ja syövät sen siltään. Minusta se on jo hyvin 5- ja 3-vuotiailta. Sipulikin on alkanut hieman maistumaan jätkille, kun sitä on ollut kokoajan tarjolla. Ruohosipulia ne hakevat jatkuvasti tuolta pihan perältä laatikosta.

Mulla on apuna näissä mun testailuissani Jussi Riekin Liikkujan Kasvisruokavalio Kestävää kehitystä-kirja (FITRA). Tosi hyvää asiaa ja selkeästi kirjoitettu. Jos kiinnostuit ja haluat kirjan itsellesi, se löytyy joko ilmoittamalla minulle tai tilaamalla sen suoraan täältä. 

Mä odotan jo niin kovasti marraskuussa alkavaa Ravintovalmentaja- koulutusta! Sieltä tulee rutkasti lisää tietoa sekä omaan ruokailuun että ennenkaikkea valmennuksiin. Ja mullahan ei ne koulutukset vielä siihen lopu: Voimavalmentaja-koulutus alkaa vähän päällekkäin tän em. kanssa ja ensi vuonna on sitten vuorossa vielä Psyykkinen Valmentaja-koulutus.

Mutta hei! Takas tähän päivään! Hain tänään uudesta mansikkamaastamme yhden kypsän mansikan! Kuvaa en ehtinyt pienestä ottaa, kun se katosi pikku-ukkojen maiskuteltavaksi niin äkkiä. Puoliksi piti mansikka laittaa -tottakai. Toivotaan, että jokunen saadaan vielä tämän kesän aikana maistella. Alla kuitenkin kuvia mansikkamaan tekeleestä reilu viikko takaperin.

Laudat on nyttemmin poistettu ja tilalle Marko ja kuopus laittoivat kiviä, jotta tuuli ei nostaisi kangasta ja että taimet pysyisivät näkösällä. Ja toi läjä tuolla takana on kuulkaa sitä itteään. Siinä ne pojat innoissaan melkein kylpivät vaatteet päällä. :D



Olen hankkinut nämä keraamiset ruukut mistäs muualtakaan kuin Pentikiltä, kun aikanani olin siellä työharjoittelussa. En aikonut laittaa niihin kesäkukkia, mutta Markon ehdotuksesta laitetiin niihinkin mansikoita.

Mansikkamaanteko on siirtynyt siitä saakka, kun muutettiin tänne, ja nyt kun Milla osti vahingossa yli 100 mansikan tainta, niin piti ottaa tää projekti ihan tosissaan! Väitin Markolle varanneeni "20-40 tainta", mutta tosiasissa menin sinne puutarhamyymälään ja sanoin myyjälle, että "mä otan ne kaikki"! :D Pikkuisen heitti mun arvio todellisuudesta! Noo, sato on sitten kans suurempi, eikö vaan?!

Sitten vielä muistutus tänne blogiinkin siitä, että syksyn valmennuspaikat jaetaan jo nyt. Muutama paikka on vapaana. Laita mailia milla@millafit.fi ja kerro sun tavoitteesta ja nykytilanteesta. Heinäkuussa paikkansa varanneille uunituore Treenipäiväkirja (tarkempi kuvaus löytyy myös sieltä Fitran sivulta) kaupan päälle!



Kivaa päivää Sinulle!

-Milla