perjantai 24. maaliskuuta 2017

Uudestisyntynyt olo!

Heissulivei!

Ihkaoikea Personal Trainer täällä kirjoittelee! Kai vieläkin voi vähän tuuletella lopputentin läpipääsyä sekä onnistuneita näyttöjä, vaikkakin kuukausi jälkeenpäin. Tämä on iso juttu minulle! Isoista isoin, sillä muutama vuosi taaksepäin en olisi uskonut tätä. Haaveilin vain kaukaisesti, ja tästä tiestäni pt:ksi kirjoittelinkin viime viikolla. Tässä linkki tekstiin. Sen on julkaissut pt, joka innosti minua tälle tielle eli Sipolan Jatta. <3

Viimeiset pari kuukautta olen (ja me olemme täällä kotosalla) opetellut tätä olemista uudelleen. Myönnän, että työskentelyn ja vapaa-ajan välille on hieman hankala tehdä eroa, mutta parhaani yritän. Ja olen huomannut, että aika moni yrittäjä alasta riippumatta painii saman asian kanssa. Merkitystä sillä on erityisesti silloin, kun perheeseen kuuluu pieniä lapsia. Heille on oltava läsnä, eikä kokoajan puhelimessa, koneella tai muuten vaan poissaolevana. Pohjimmaiset tarkoitusperät ovat luultavasti perheen elättäminen ja sen taloudellisen tilanteen pitäminen hyvänä, mutta minkä kustannuksella? Tässä kohtaa jo tunnen piston sydämessäni, sillä käytänhän nytkin vapaapäivääni tämänkin tekstin kirjoittamiseen. Paraskin puhuja! Mutta kuten sanottu, parhaani yritän. Täydellisyyttä en enää lähde tavoittelemaan, mutta parempi tänään kuin eilen-ajattelu tuntuu paremmalta ajattelutavalta.

On ihana taas huomata, ettei tämä elämä olekaan pelkkää heräämistä, töissä käymistä ja nukkumaanmenoa.  Pyykkivuoret eivät enää kaadu samalla tavalla päälle, tai jos niitä kertyykin, se ei ahdista. Tieto siitä, ettei koko viikonloppu mene sohvalla koomassa, riittää inspiroimaan touhuiluun lähes entiseen tapaan. Ja kyllä sinne sohvallekin pystyy välillä köllähtämään ilman huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä. Mutta en minä siltikään mikään kodinhengetär ole!





Yrittäjänä oleminen ei ole hassumpaa! Vastuu ja myös huoli omasta toimeentulosta on suuri, mutta en minä aio sen alle jäädä. Vaikka raha on tärkeää, terveys on vielä tärkeämpää. Elämä kantaa ja siihen minä luotan. Parasta ja samalla vaikeinta on vastuu omasta kalenteroinnista! Onko kohtalotovereita?! Ihan niinkuin kaikessa, on vastuut mutta on myös ne vapaudet. Treenit on ihan siisti mennä tekemään vaikka keskellä päivää, jos siltä tuntuu ja sen olen kalenteriini merkinnyt. Lisäksi me ollaan parin kuukauden ajan pidetty lasten kanssa perjantait vapaapäivinä, jotta palaudutaan kunnolla menneistä kuukausista. Ja kyllä se on auttanutkin. Virtaa on ihan eri tavalla taas! Olo on niinku olis uudestisyntynyt! Yks (perhe) tykkää!

Läheskään kaikkia kavereita en ole vielä ehtinyt nähdä (sooriiiii), mutta pikkusiskoa olen käynyt moikkaamassa melkein joka arkipäivä kampaamolla, jossa hän työskentelee. Tuntuu kivalta, kun ehtii juttelemaan lapsista ja KAIKESTA taas niinkuin ennenkin. <3 Ja torstaisin, me otetaan selfie! :D




Ihanaa lauantaita kaikille! Vielä aamupala sekä kuppi kahvia, ja Milla lähtee viettämään vähän omaa aikaa... Katotaan osaanko olla :D

-Milla


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi tänne, kiitos!