torstai 29. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 TOP 10

Moimoimoiii!


Viikko on mennyt sairastaessa tähänastisen elämäni ehkäpä kovinta flunssaa. Ollaan koko perhe oltu saman taudin kynsissä 23.12. saakka mutta nyt, elämä alkaa taas pikkuhiljaa voittaa, joten sen kunniaksi kerrataanpa kuluneen vuoden parhaat palat:

Vuosi 2016 TOP 10.

10. Naisten Kymppi

Ensimmäinen Naisten Kymppini ikinä. Sinnillä mentiin! ;)

9. Kesälomat vol. 1, 2 ja 3

Kesälomat pidetiin tänä vuonna kolmessa osassa. Osa yksi: Vaikka pojat tappeli koko viikon, odotettiin koko perhe koiranpentujen syntymää kuin kuuta nousevaa.  Ja tulihan ne sieltä. Ja meille jäi pentueesta Martta. (pikkuinen piru, koiran muodossa...) Osa kaksi: heinäkuussa oli helle! Käytetiin poikia (ja itseä) tiuhaan uimassa ja jätskillä! Ja osa kolme: Vaikka ei tehty mitään ihmeellistä tai lähdetty kauas, oli lomaviikot oikein onnistuneet.

8. Ensimmäiset päiväunet vuosiin!

Ei ole ehtinyt nukkua ja samalla ei ole varmasti ollut niin kovaa tarvettakaan nukkua. Unohtumattoman tästä tekee se, että esikoinen tarjosi tyynyä ja sanoi, että "äiti, nuku vaan"! Siis mitä?? Oletko tosissas?!! Tätä en hevin unohda! :D

7. Paras - Erik Bertrand Larssen

Siitä se ajatus sitten lähti. En vieläkään ymmärrä, miten yksi kirja voi olla noin inspiroiva! Suosittelen lukemaan.

6. Päätös lähteä PT-koulutukseen

Yksi parhaista päätöksistä ikinä! Paljon on edellisen kohdan ansiota. Tuntuu, että koulutuksen myötä ja tiedon ja haasteiden karttuessa koko nainen on tullut jostain piilosta pois ja uskaltaa olla se, mitä on.

5. Oman yrityksen perustaminen.

Olen myös yksi niistä, joka joskus sanoi näin: "Minusta ei ikinä tule yrittäjää". Silloin se tuntui liian isolta riskiltä. Tai ehkä en vaan tajunnut, mitä yrittäminen on. Aika näyttää, kuinka hyvin tajuan nyt.

4. Elämänkokemus alkaa näkyä.

Paitsi naamassa (?!), myös siinä, että haluaa olla itsestään se parempi versio. Ainakin parempi kuin oli eilen. Kun elämä ei ole aina ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, on helpotus huomata, että on valinnut ainakin joissain asioissa toisin tai oikein.

3. PT:n työ

Näissä PT:n hommissa on parasta se, että mun luo tullaan vapaaehtoisesti ja innolla! On kiva saada aikaan positiivisuutta. Aivan parasta!

2. Markon tuki uusien kuvioiden myötä

Eihän tästä tulis mitään ilman tuota miestä! <3

1. JOULUKIHLAT!

Ja häät...  heti 2038 :D




-Milla

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Supernova?!

Huomenta,

Milla on ihan jännän äärellä tässä koneella. Sormet syyhyää! Saa nähdä jääkö tähdenlennoksi vai mitä tapahtuu, mutta ei se ota jos ei annakaan. :)

Haluan kertoa teille minun unelmista, haaveista ja tavoitteista. Elämästäni tähän saakka. Jokainen tarina ei ole ihan nättiä kerrottavaa, muta ainakin lukemisen arvoista ja ajatuksia herättävää. Tästä ei silti tule valitusblogi, ehkä vähän valistusblogi. Tämä ei myöskään ole muotiblogi, enemmänkin muotoblogi.

Mutta here it goes:

Olen Milla. Täytän ens kuussa 31 vuotta. Tavoite on tulla vahvaksi. Olen muutaman kuukauden päästä ihkaoikea Personal Trainer! Personal Trainerin työ on siisteintä, mitä olen koskaan tehnyt. Ja minähän olen tehnyt! 16-vuotiaasta saakka olen ollut jossain töissä. On maailman hienointa, että saa tehdä sitä, mistä tykkää. Olen jo parikymppisenä oppinut, että elämä voi olla liian lyhyt. Sitä tekemistä piti hakea omaankin elämään haaveilun sijaan.




Olen siis Posiolta kotoisin, ja täällä myös asustan perheeni kanssa. Minun perhe on maailman ihanin mies Make ja parhaimmat 3- ja 5-vuotiaat pikkujätkät koko maailmassa sekä kolme koiraa. Nämä tyypit tulee takuulla vilahtelemaan mun teksteissä, ovathan he maailmani tärkeimmät ihmiset. Minulta kysytään jatkuvasti, että miksi ollaan jääty Posiolle. Siksi, että täällä on hyvä olla. Ei koskaan saa sanoa, että tullaan aina ja ikuisesti olemaan täällä. Ei sitä voi tietää. Viimeksi eilen kumosin taas yhden asian, josta olen vannonut, etten KOSKAAN enää tee. Siitä lisää myöhemmin.

Olen todennut viime vuosina, että minulla pitää olla tarpeeksi haastavaa tekemistä, muuten alan vötkyileen ja kyllästyn. Haasteita onkin viime vuosina riittänyt, ja epämukavuusalueilla on tullut käytyä. Olen päässyt työskentelemään viimeisen puolentoista vuoden aikana monen alan ihmisten kanssa. Paljon olen oppinut ja paljon on opittavaa. Kun perustin yritykseni MillaFIT:n:in viime kesänä, tuntui hetkisen, että mitähän tästä tulee. En ole koskaan ollut mikään riskinottaja ja juuri riskinottamisena minä yrittäjänä olemisen näin. No, sitä pelkäät, mistä et kauheasti tiedä. Vai mitä sanot?

Kuvitellaanpa tilanne: Mä saan idean. Kiemurtelen kuin pistoksissa ja kävelen kotona ympäri taloa ja yritän punnita päässäni, onko jotain mikä estää mua -vähän aikaa. Sitten kun ajatus on kypsynyt mun päässä hetkisen, on aika toimia tai heittää koko idea jorpakkoon. Ihan niinkuin tämän blogin kanssa. Nyt tuntuu, että ajatusta on kypsytelty tarpeeksi, ja on aika toteuttaa, kun tää tuntuu hyvältä jutulta. Sanni laulaa hyvin Supernova- biisissään, että "mikä on pahinta mitä voi sattuu." Aivan, mikä on pahinta?! Ei muutaku hanaa vaan!

Tsemppiä kaikkiin sun haasteisiin tulevana vuonna!

Ja mahtavaa jos jaksoit lukea tänne saakka.

-Milla