sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Pari vinkkiä parempaan uuteen vuoteen ;)

Loistokasta vuoden viimeistä päivää :D

Kun on saanut takapuolensa ylös sängyn pohjalta klo 11.30, on hieman hassu olo koko päivän, mutta ei se mitään. Olo voi olla levännyt ja samalla jotenkin tyytyväinen. Olen varma, että kaikki uni, jota tänä loppuvuoden aikana on nukuttu, on tarpeen.

Tunnin höntsäilylenkki joululahjaksi saaduilta Sarva- nastalenkkareilla heitetty äänikirja kaverina. Melina Niemen Menestyksen portaat on muuten loistava kirja!




Asiaan eli vuoden 2017 katsaukseen.

Mun vuosi 2017 oli huikea!

Vuoden kohokohtia olivat nopeasti mietittynä ehdottomasti lyhyt mutta ytimekäs vihkiminen Rovaniemen maistraatissa. Vaikka viime jouluna kun kihlauduttiin, me uhottiin, että vasta 2038 mennään naimisiin. Niin sitä vaan "uskallettiin"! Sukunimen opettelu oli haastavinta, eikä mikään muu ole muuttunut ja se passaa oikein hyvin! Arvostan ja Rakastan <3.

Posion Yrittäjät ry:n puheenjohtajuus sekä Takomon tiimiin pääsy olivat myös loppuvuoden loistavimpia juttuja. Molempien osalta hommia on jo aloiteltu, ja näiden osalta odotan jälleen uuden oppimista ja hyvää tekemisen meininkiä! Puheenjohtajuus tuo heti alkuvuoteen koulutuksia niin Rovaniemellä kuin Helsingissäkin. Odotan molempia innolla!

Vuoden 2017 viestijä-palkinto Lapin Yrittäjiltä toi palkinnoksi mm. sparrauksen Ad-Kioskille, ja jo yhden puhelun jälkeen tiedossa on pieniä toiminnan järjestelyjä ensi vuodelle. Muutos on hyvästä, ja kun asioita pyörittelee itsekseen tarpeeksi kauan, niin toisen mielipide on tervetullutta.

Alkuvuodesta pt-koulutus päättyi. Läpäisin ihan hyvin arvosanoin loppukokeet ja sain ihania uusia ystäviä! Pt-koulutus muutti mun elämän ja avasi ihan uuden maailman. Tässä uudessa maailmassa en ole koskaan valmis. Olen kuitenkin valmis hyväksymään tämän ja tekemään kaikkeni, että saavutan itselleni asettamat tavoitteeni ja aina tulee uusia. Aina.

Opin tänä vuonna itsestäni ainakin sen, että vaikka töissä olisi kuinka hauskaa tahansa, niin omasta hyvinvoinnista et oikeastaan voi pitää liikaa huolta. Oletpa myyjä, kirjanpitäjä tai personal trainer, sinulla on käytössä se sama 24h. Vaikka olenkin liikkeessä asiakkaiden kanssa päivisin paljon, myös istumista tulee riittävästi ja omalta liikkumiselta ei SAA pihistää aikaa.

Jos Sinä et ole kunnossa, ei ole yrityksesikään. Vinkki nro 1 vuodelle 2018: Kannustan kaikkia muitakin yrittäjiä olemaan sen verran itsekäs, että ottaa vaikkapa kolme tuntia viikossa pelkästään omalle hyvinvoinnille! Tule vaikka pt- valmennukseen, niin täytetään ne kolme tuntia just Sulle sopivaan tyyliin!

Tästä Fastin kanssa tehtävästä yhteistyöstä olen myös erittäin innoissani. Sainkin sieltä pikku paketin ilostuttamaan loppuvuottani. Paita oli juuri sopiva! Esittelen sitä sitten ensi vuonna töissä kaikille! :D
Fastin verkkokaupasta koodilla: T4U-Millasaarela saat -20% alen kaikista tuotteista! Ota vapaasti käyttöön hyvä lukijani!



Ja nyt tulee toinen vinkki tulevaan vuoteen: Mihin ikinä ryhdyt tai haaveilet ryhtyväsi. USKO SIIHEN, ETTÄ ONNISTUT. Kukaan ei tule antamaan sulle haluamiasi asioita tarjottimella. Eikä tule sun naapurillekaan, vaikka joskus niin luulemme. Kukaan ei saa tässä maailmassa asioita ilman, että niiden eteen pitää tehdä töitä. Ja sehän tästä niin mahtavaa tekeekin, kun saa tehdä ja nähdä, mihin elämä vie!


Kun uskomme omiin kykyihimme ja siihen, mitä haluamme, alamme tehdä pieniä asioita, jotka vievät meidät kohti tavoittelemaamme.

Minullakin on ensi vuodelle pari tavoitetta, jotka olen kirjoittanut itselleni ylös. Kirjoita säkin tavoitteesi ylös. Mieti, mikä on se pienin juttu, jonka voit tehdä jo tänään, että se vie sinut kohti sun tavoitetta!

Uskalla innostua, uskalla kokeilla, uskalla pyytää apua ja uskalla oppia uutta! Näillä kehotuksilla toivotan menestyksekästä uutta vuotta 2018!

-Milla-




keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Etu MillaFIT-asiakkaille!

Tsau!

Mun piti alkaa kertomaan teille uudesta kivasta jutusta, jonka mun asiakkaat saavat etuna! Oon tästä ihan fiiliksissä, koska joskus tää oli minulle vaan iso haave.

Olen saanut oikeuden antaa mun asiakkailleni FAST- verkkokauppaan alekoodin! 

Silloin joskus mun ekat palautusjuomat tai proteiinilisät oli aina FAST- merkkisiä. Palautusjuoma Reco2:sta huiviin AINA, kun tulin salilta, kun vielä asuin Rovaniemellä. Tällä merkillä on minulle suurempi merkitys, kuin ensin osasin edes ajatellakaan. Rovaniemellä nimittäin kävin ensimmäisiä kertoja salilla ja jäin kivasti siihen koukkuun. Se tunne, kun oot jostain uudesta tosi innoissas ja huomaat, että sitä tulostakin alkaa tulemaan! Ai, että! Sitten lähdin jossain vaiheessa kokeilemaan muita myös merkkejä, löysin monia hyviä ja halpojakin mutta selkeästi paras maku on mun mielestä FASTin tuotteissa. Proteiinijauhe on mun kokeilemista ehdottomasti paras sekoittumaan veteen tai maitoon. Täällä toimistolla on nytkin Whey80- proteiinijauhe (VINKKI: Teen täällä monesti puuroa välipalaksi, ja sotken jauheen siihen. Pähkinät vielä kylkeen niin jaksaa!) ja meidän kaupoista saa NAX- prodepatukoita, jotka on ylihyviä!

Mulle on ehdotettu muutamaa erilaista tuotesarjaa/merkkiä, jota voisi lähteä kokeilemaan tai markkinoimaan eteenpäin, mutta jokin on aina tökkinyt. Ja oon oppinut, että jos intuitio sanoo (tai viisaammat :) ) jotain, niin pitää kuunnella. 

FAST on suomalainen yritys, joka on ollut alalla jo parikymmentä vuotta. Mm. Natural- sarjassa käytetään Kuusamon Juuston heraa, joten sehän koskettaa myös Posiota. Täältäkin taitaa maitoa sinne mennä.




Muita herkkuja, joita päästään asiakkaiden kanssa tilaileen on Celsius- juomat sekä Cocovin superfoodit. Jotain kokeiluja olen mm. viherjauheella tehnyt aiemmin ja mm. chia-siemenistä muutaman kerran tuorepuuroa. Innolla lähden testailemaan uusia juttuja nyt hieman eri näkökulmasta kuin aiemmin. 

Haluan, että nämä superfoodit ovat ikäänkuin lisämausteita monipuoliseen ruokavalioon, eikä niin että niitä laitetaan jokaiseen mahdolliseen ateriaan! Semmoinenkin hauska kuvitelma taisi joskus päässä olla... Ravintovalmentajakoulutus antaa varmuutta ja uudenlaisia näkökulmia miettiä omaa ja asiakkaiden ruokavalioita. Pt- kavereiltakin tulee hyvää vinkkiä tämän tästä whatsappiin, kiitos heille siitä! Viikonloppuna olisi vielä vuoden viimeinen koulutuspätkä Oulussa. Ravintovalmentaja- koulutuksella jatketaan ja edessä olisi 2. lähijakso. Loistavaa!!!

Tänään olenkin pakertanut lähinnä ruokapäiväkirjojen analyysien parissa. Jatkan sitä vielä hetken, ja sitten siirrän itseni ja lapset kotiin!

Loistavaa päivää ja viikkoa!


-Milla-



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Oi ihana joulukuu! Uusia hienoja asioita tapahtuu!!!!


Huomenta ja loistokasta joulukuuta itse kullekin!

Olen tässä viettänyt viikonloppua ihastuttavassa seurassa kotona. Veljenpojat tulivat perjantai-iltana, joten vilinää ei ole puuttunut. Ihanat serkkutyttöset kävivät olemassa yhden yön ja jatkoivat kohti Maaninkavaaraa siskoni luokse. Kymmenen tuntia unta alla ja kahviakin kulunut jo kohta koko päivän annos. :)

Eilen avasimme posiolaisten kanssa joulun omalla jäähallillamme. Posion Yrittäjät ry tarjosi glögit ja piparit ja Lätkälissut pitivät huolen siitä, että kioski pyöri. Paikallisen Pomppa-teatterin nuorisoryhmä Hömppäteatteri, esitti loistavan, nuorten itse kirjoittaman näytelmän. Arvoimme lahjakortteja mm. MillaFIT:lle sekä Parturi-kampaamo Infiniteen sekä Pomppa-teatterin uusiin näytöksiin. Lopuksi jää avattiin ja saimme luistella vapaasti tai ihanan Jennyn ohjauksessa reippaan pari tuntisen kaikenlaisen musiikin tahtiin. Meidänkin talossa nukkumaanmeno meni yllättävän rauhallisesti! Kiitos minunkin puolesta kaikille, jotka olivat apunamme avausta järjestämässä.



Loppuvuoden suunnitelma on opiskella, mutta höllätä kuitenkin hieman. Kansalaisopisto jäi joulutauolle loppiaiseen saakka, joten työpäivät on tarkoitus pitää 6-8 tunnissa. :D Joulumieli tuntuu hiipivän jo nyt ajatuksiin. Toivottavasti sinullakin! 

Blogini tulevaisuus

Blogini aiheet muuttuvat ensi vuoden alusta. Se, että kerron lakanoiden vaihtamisesta tai vaihtamatta jättämisestä ei palvele sitä tarkoitusta, jonka vuoksi tahdon blogiani pitää. Vuosi 2018 sisällöstä tulee enemmän lukijaa hyödyttävää ja omaa alaa ja kiinnostuksen kohteita palvelevaa. Tätä päiväkirjamaista kerrontaa, jota se on tähän saakka ollut, on ihan kiva kirjoitella, mutta oma henkilökohtainen facebook- tilini voi olla sitä varten.

Minut valittiin Lapin Yrittäjien toimesta vuoden 2017 paikallisyhdistysten parhaaksi viestijäksi. Sain hienon palkintoni eilen jouluavauksen jälkeen. Juustoa ja suklaata jouluun sekä aivan loistava AdKioskin sparraus!!! #nöyräjakiitollinen

Oikeastaan tästä tittelistä lähti ajatus blogin muuttamisesta enemmän ammatilliseen suuntaan. Ensimmäinen vuosi blogin pitämistä takana, ja siihen olen tyytyväinen, että kirjoittaminen alkaa sujua kokoajan paremmin. Siinä ainakin pitää parantaa, että blogi päivittyy tasaisemmin.



On helppoa kirjoittaa omasta arjesta, mutta huomattavasti paljon haastavampaa on kirjoittaa oman alan ilmiöistä sekä yrittäjyyden aiheista. Aiheita tuntuu olevan ja vaikka jokaiselta päivältä saisi ideoita!

Uusia juttuja vuodelle 2018




Vuosi 2018 jatkuu tiukan kouluttautumisen merkeissä. Voimavalmentaja- ja Ravintovalmentaja- koulutukset on näillä näkymin taputeltu helmi-maaliskuussa.

Minut valittiin Posion Yrittäjät ry:n puheenjohtajaksi vuodelle 2018. Odotan innolla mm. pomo-koulutuksia, joista ensimmäinen onkin jo tammikuussa Rovaniemellä. Uusi hallitus valittiin pari viikkoa sitten, ja hallituksen kokoa piti kasvattaa, kun kiinnostusta oli niin kovasti. Lähes kaikki edellisen hallituksen jäsenet valittiin uudelleen ja joukkoamme kasvattaa itseni lisäksi loistavia naisia, joilla on varmasti paljon annettavaa yhdistyksellemme.

Superjuttu on se, että aloitan ensi vuoden alusta Takomo Training Pohjois-Suomen tiimissä! MillaFIT:n toiminta pysyy Posiolla, ja ihmisiä valmennetaan kahden käsiparin voimin! Saan tiimiini ihanan Jennyn ja oma fokus suuntaa yksilövalmennusten lisäksi yhä vahvemmin työhyvinvoinnin asiantuntijuuteen.

Miksi työhyvinvointi? No siksi, että esim. minun tuttavapiirissäni olevat henkilöt alalta kuin alalta, ovat väsyneitä. Jaksaminen ei riitä edes työviikosta selviämiseen. Kun meillä on hyviä työkaluja, mitä hyödyntää, käytetään niitä.

Täältä lisää Takomon työhyvinvoinnista:
https://www.takomotraining.com/tyohyvinvointi

Ota Takomo Training seurantaan myös fb:ssa ja ig:ssa @takomotraining!

Nyt vien tuon virtanelikon pelien äärestä ulkoilemaan!

Loistavaa sunnuntain jatkoa!

Ja hei, otahan MillaFIT- joulukalenteri seurantaan @millafittmi -sivuilla!

-Milla-

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Rouvasnainen :)

Moi!

Jaahas, melkein pari kuukautta on taas vierähtänyt ja taas on ollut monta juttua menossa.

Mutta ensin tärkein: menin naimisiin <3 Meidät vihittiin perjantaina 8.9. Rovaniemen maistraatissa. Toimitus oli nopea. Sopii hyvin meille. Juhlia ei pidetty muuten kun, että kävimme todistajiemme kanssa Amarillossa syömässä massut täyteen ja suuntasimme kotiin lepäämään. Veljeni otti pojat, joten viikonloppu oli uskomattoman rauhallinen. :D Tää uuden sukunimen opettelu on hankalin juttu. Varsinkin, kun sitä yrittää kirjoittaa. Milla Saarela. Aika jännä!

                                                      Voisi melkein sanoa, että jännitti!

Olen päässyt tradenomiopintojeni kanssa jonkinlaiseen alkuun. Ne on jääneet monta kertaa kesken. Ensimmäisen kerran jätin opinnot kesken 2008. Tuntui, ettei pää ota yhtään enempää vastaan. Äitini kuoli henkirikoksen uhrina 2006 marraskuussa, ja pari vuotta meni vähän niinkuin sumussa. Tahkosin opintoja ihan kivasti, mutta yhtäkkiä ei enää pystynyt. Tää on mun elämäni suurin tragedia, vaikka lapsuus ei ollut muutenkaan aina mitään ruusuilla tanssimista. Siitä ehkä lisää joskus, kun tuntuu siltä. En halua vatvoa vanhoja, koska se ei vie minua mihinkään.

Koulun ja kurssien aloittaminen ei ollut ihan helpointa. Tunne oli aika hurja, kun piti taas hoksata pitkän ajan jälkeen moodlet ja soleopsit etc. Vaikka minunkin kalenterissani on tällä hetkellä yhtä sun toista, ei ole yhtään sellainen olo, ettenkö tällä kertaa saisi opintojani tehtyä loppuun. Nyt tähän liittyy yksi tosi mielenkiintoinen juttu. josta lisää sitten joskus, kun on sen aika. Tiedän, ihan tyhmää vihjailla, eikä sitten kerro!

Yritän huolehtia omasta jaksamisestani siten, etten toisi töitä enkä opintoja kotiin työviikon aikana. Eilen oli  heti poikkeus! Tänään on palautettava tehtävä, jota en ole yhtään ehtinyt aloittaa aiemmin. Oltiin aamukamppeissa poikien kanssa vaikka kello oli jo yli viisi iltapäivällä. Pojat eivät valittaneet, kun taisteluun kyllästyttyäni kaivoin kaapista toisenkin tabletin, jotta kolmevuotias saa harjoitella Ekapeliä ja eskarilainen pelailla tasohyppelyään. Nyt saa sanoa huonoksi äidiksi!

Tänään ollaankin käyty kahdet synttärit, ja nyt olis ulkoilun aika, jotta jaksaa illan pakertaa tuon tehtävän kunnialla loppuun!

Kivaa sunnuntaita Sinulle!

-Milla Saarela- :D

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kisafiilikset ja kohti uusia seikkailuja ;)

Heissulivei!

Niin me tytöt käytiin vähän riehumassa Levillä! Aa-että! Reissu oli raskas mutta samalla äärimmäisen hauska. Tytöt piti hyvin huolen, ettei kukaan päässyt jännityksen valtaan liikaa. #mitensäoletnoinvakava :)

Homman nimi on siis Arctic Challenge. Mennään noin 10 km matka ylös ja alas Levin rinteitä, soita ja lääniä. Matkan varrella tulee esteitä, joiden tarkoituksena on ylittää itsensä ja tarvittaessa auttaa kaveria. Arctic Challenge on nimenomaan kisa itseä vastaan. Rata oli rankka. Meillä kesti noin neljä ja puoli tuntia mennä se läpi. Omassa päässä sai käydä jaksamisen käsitettä uudella lailla läpi. Kaikki mikä oli rankkaa kaverille, ei välttämättä ollut rankkaa minulle ja taas toisinpäin.

Mun lemppari este oli toi uinti. Sitä oli tiedossa heti ekana ja myöskin viimeisenä. Vaatteet päällä uiminen (sika-)kylmässä vedessä oli ihan yhtä ikävää, kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Mehän tyttöjen kanssa ekoissa harkoissa hypittiin pururadan pienimpienkin rapakoiden yli, kunnes huomattiin, ettei se taida olla ihan mahdollista tosi paikan tullen. Eikä kuulkaa ollutkaan! Muita esteitä oli mm. kaapelikeloista tehtyjä esteitä, hiekkasäkin kantamista sekä renkaan pyörittelyä. Ja harvemmin tulee myöskään puljattua lantiota myöten rapavedessä tai rämmittyä suossa.

Itsellä oli jo aika kaikkensa antanut fiilis ennen viimeistä uintia, mutta sinnillä mentiin. Uinti on semmoinen laji, jota ei viime vuosina (lue: 15:sta vuoteen) ole tullut juuri harrasteltua. Mutta siihenpä tulee kuulkaa muutos! Ensi vuonna tiedän, että jaksan ja tiedän, että osaan ainakin teknisesti vähän paremmin. Onneksi muutkin meidän joukkueesta oli sitä mieltä, joten me varmaan päästään treenaileen yhdessä. Lisäksi roikkumistreeniä jatketaan, samoin kuin kiipeilyjuttuja alan kattoon vähä erilailla kuin aiemmin.

Tässä vielä linkki viralliseen kisavideoon. Saattaa näkyä tuttuja! :)

Jotkut ovat olleet kiinnostuneita liittyä porukkaan, joten viestiä vaan minulle tai muille tytöille, niin tiedetään lisätä treeniporukkaan ja pääset treeneihin mukaan! :)

Tyytyväinen kisaaja koitoksen jälkeen. Kisamaaleista ei kauheasti jäänyt jäljelle.


Lomakin alkaa olla jo taputeltu.

Pikkujätkien kanssa on ollut kiva touhuilla ja huomata taas kuinka ne onkin jo isoja ja omatoimisia. Vanhempi hokasi jo vähän miten uida ja tietenkin pikkuveli tekee perässä. Eilen käytiin Kuusamossa shoppailemassa reput eskarilaiselle ja pitihän se pikkuveljenkin saada uusi hoitoreppu. Ninjagoa ja Turtlesta sieltä tarttui mukaan. Tänään taas käytiin kaverin mökillä, jossa pojat ja koirat saivat uida ja touhuilla yllin kyllin. Martta oli aika valmis jo ennen kahdeksaa, jätkät sinnitteli paljon pidempään.

Esikoisen eka hammas irtosi tänä iltana äiskän pienellä avustuksella. Kyllä oli muikea ilme pojalla, kun ensijärkytyksestä selvisi. :) Kai se pitää joku hammaskeiju tilata, kun jätkä niin vahvasti siihen uskonsa laittoi.

Kävin tänään hakemassa avaimen mun tulevaan toimistoon/pieneen studioon, joka tulee ihan Posion keskustaan. Nelisenkymmentä neliötä MillaFIT:n omassa käytössä! Asiakastapaamiset hoidetaan tästä lähtien siellä. Sinne mä tuon toimistokamojen lisäksi Weelan sekä pienharjoitteluvälineitä. Siellä voidaan asiakkaan kanssa tehdä treeni ihan rauhassa jos vaikka salille meneminen ahdistaa tai se ei ole tarkoituksenmukaista syystä tai toisesta. Mutta studiosta ja weelasta lisää vähän myöhemmin!

Hyvää yötä.
Muista kurkotella kohti unelmia.

-Milla



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Sopivasti Vegeä!

Heissan!

Näin sadepäivänä, kun lapsoset malttaa leikkiä keskenään paremmin kuin hienosti (lue: lähes tappelematta), on äiskällä aikaa päivitellä blogia päiväkahvin lomassa.

Itseasiassa lautasella oli vielä hetki sitten ihkaensimmäinen omatekoinen maidoton ja gluteeniton Maailman Paras Pannari! Netistä saa kuulemma ohjeen, mä sain omani mun siskolta. Pannariahan olen tietysti tehnyt ennenkin, mutten tämmööistä versiota. Olen jo alkukesästä vaihtanut maidon soijamaitoon, mutta se, että nyt tuli pannarista samalla myös gluteeniton versio, oli tämmöinen päähänpisto. Tykkään, että mun omatekoiset pitsapohjat ja leipomukset on gluteenittomia. Viime talvena en kauheasti ehtinyt testailla. Ennen joulua pilasin pari suolaista piirakkaa, kun tungin niihin ihan liikaa voita. Aina ei voi voittaa.

Maidon jätin siksi pois ruokavaliosta, koska minullahan on parikymppisenä todettu IBS (Irritable Bowel Syndrome) eli ärtyvän suolen oireyhtymä. Kun on kiireistä tai/ja stressaa, vatsa alkaa oikutella paljon. Maitotuotteet on tiettävästi yksi oireita aiheuttava tekijä. Mulle oireita aiheuttaa mm. raaka sipuli, valkokaali ja herneet. Maidottomuus tuntuu sopivan mulle -ainakin tällä hetkellä. Raejuustoa puurossa mä kaipaan!

Keliakia ja gluteenittomat tuotteet tulivat tutuiksi minulle jo lapsuudessa. Ihan varalta on tullut itsekin opeteltua tekemään ja käyttämään gluteenittomia juttuja. Isälläni on keliakia -se ihoversio, pikkusiskolla on suolistoversio ja äidillenikin keliakia todettiin monien, monien tutkimusten jälkeen silloin aikanaan. Muillakin sukulaisilla on keliakia, joten niissä harvoissakin yhteisissä tapaamisissa keliakia on yleensä aina otettava huomioon.


Tein pannarin Alpron kevyt soijamaitoon ja vaahto on Alpron Cuisine SOYA.

Olen nyt loman aikana muutenkin testaillut enemmän kasvisruokia. Normaalistihan kasvikset on meillä lisukkeena enemmän tai vähemmän. On loistava tunne, kun syönnin jälkeen ei tule raskasta oloa. Olen tietoisesti vaihtanut lihan soijaan, tofuun tai muihin vege-vaihtoehtoihin. Itse en ole alkanut vegepihvejä tai -pullia tekemään, koska #loma ja koska #lomallasaaollalaiska, mutta meidän omien kauppojen valikoima on riittänyt mulle passelisti. Hintakin noissa on aika kohdallaan.

Yks hyvä ylläri oli Pirkka Härkäpapupyörykkä. Markon mielestä koostumus oli jotenkin jauhoinen, mutta itse tykkään! Proteiinia tuotteessa on sadassa gramassa peräti 30g! Nyhtökaurasta tykkään myös kovasti. Se on tosi jees wokissa. Katsotaan nyt miten mun vatsa reagoi näihin, kun kaalit ja pavut ja soijahan ei pitäisi mulle IBS:n takia käydä. Uskon, että testaamalla ne oikeat palaset löytää paikkansa.

Mun tavoitteena on tehdä kasvisruoasta entistä luonnollisempi ja monipuolisempi vaihtoehto meidän perheen arkiruokailuun. Ja minusta ollaan ihan hyvällä tiellä. Makaroonilaatikko näytti viimeviikolla jo tosi hyvältä, kun siinä oli pitkä lista kaikkea vihreää joukossa. Pojat on ihmeen reippaita syömään kasviksia. Joskus he käyvät taittamassa parsakaalista palasen ja syövät sen siltään. Minusta se on jo hyvin 5- ja 3-vuotiailta. Sipulikin on alkanut hieman maistumaan jätkille, kun sitä on ollut kokoajan tarjolla. Ruohosipulia ne hakevat jatkuvasti tuolta pihan perältä laatikosta.

Mulla on apuna näissä mun testailuissani Jussi Riekin Liikkujan Kasvisruokavalio Kestävää kehitystä-kirja (FITRA). Tosi hyvää asiaa ja selkeästi kirjoitettu. Jos kiinnostuit ja haluat kirjan itsellesi, se löytyy joko ilmoittamalla minulle tai tilaamalla sen suoraan täältä. 

Mä odotan jo niin kovasti marraskuussa alkavaa Ravintovalmentaja- koulutusta! Sieltä tulee rutkasti lisää tietoa sekä omaan ruokailuun että ennenkaikkea valmennuksiin. Ja mullahan ei ne koulutukset vielä siihen lopu: Voimavalmentaja-koulutus alkaa vähän päällekkäin tän em. kanssa ja ensi vuonna on sitten vuorossa vielä Psyykkinen Valmentaja-koulutus.

Mutta hei! Takas tähän päivään! Hain tänään uudesta mansikkamaastamme yhden kypsän mansikan! Kuvaa en ehtinyt pienestä ottaa, kun se katosi pikku-ukkojen maiskuteltavaksi niin äkkiä. Puoliksi piti mansikka laittaa -tottakai. Toivotaan, että jokunen saadaan vielä tämän kesän aikana maistella. Alla kuitenkin kuvia mansikkamaan tekeleestä reilu viikko takaperin.

Laudat on nyttemmin poistettu ja tilalle Marko ja kuopus laittoivat kiviä, jotta tuuli ei nostaisi kangasta ja että taimet pysyisivät näkösällä. Ja toi läjä tuolla takana on kuulkaa sitä itteään. Siinä ne pojat innoissaan melkein kylpivät vaatteet päällä. :D



Olen hankkinut nämä keraamiset ruukut mistäs muualtakaan kuin Pentikiltä, kun aikanani olin siellä työharjoittelussa. En aikonut laittaa niihin kesäkukkia, mutta Markon ehdotuksesta laitetiin niihinkin mansikoita.

Mansikkamaanteko on siirtynyt siitä saakka, kun muutettiin tänne, ja nyt kun Milla osti vahingossa yli 100 mansikan tainta, niin piti ottaa tää projekti ihan tosissaan! Väitin Markolle varanneeni "20-40 tainta", mutta tosiasissa menin sinne puutarhamyymälään ja sanoin myyjälle, että "mä otan ne kaikki"! :D Pikkuisen heitti mun arvio todellisuudesta! Noo, sato on sitten kans suurempi, eikö vaan?!

Sitten vielä muistutus tänne blogiinkin siitä, että syksyn valmennuspaikat jaetaan jo nyt. Muutama paikka on vapaana. Laita mailia milla@millafit.fi ja kerro sun tavoitteesta ja nykytilanteesta. Heinäkuussa paikkansa varanneille uunituore Treenipäiväkirja (tarkempi kuvaus löytyy myös sieltä Fitran sivulta) kaupan päälle!



Kivaa päivää Sinulle!

-Milla







torstai 29. kesäkuuta 2017

Lomafiiliksissä!

Tättärää!

Onpa se meikäläisellä oikein kirjoitusdraivi päällä näin kesäloman kynnyksellä!

Tänään vielä työpäivä, ja sitten se alkaisi. Kuukauden breikki töistä. 

Jaa, mitä aion tehdä? Ekaan viikkoon en varmana tee yhtään mitään, tai en ainakaan suunnittele etukäteen yhtään mitään -paitsi että käyn salilla ja siivoilen kämppää ja ja ja... Onhan tuo lista pitkä, mitä olen ajatellut tekeväni, mutta saa nähdä mitä niistä toteutan. Ajatus on kuitenkin, että rentoillaan mahdollisimman paljon ja pakollisia menoja olisi mahdollisimman vähän.

Olen ollut huomaavinani, että yrittäjien tuntuu olevan tosi hankalaa jäädä lomalle. Onko yrittäjä laiska, jos lomailee? EI. Vai mitä mieltä sä olet? Ymmärrän hyvin kyllä heitä, joiden markkinat on juuri kesällä, eikä silloin lomailla. Toisaalta pidempää vapaata ei sitten jostain syystä tule pidettyä talvellakaan. Lähdetään ehkä johonkin, mutta koko loma menee viuhtoessa paikasta toiseen, eikä juuri pysähdytä lainkaan. Kukin tyylillään, mutta se, ettei ehdi koskaan pysähtymään, on kuin polttaisi kynttilää molemmista päistä.

Lomahan ei ole taloudellisestikaan mikään paras ratkaisu näin yrittäjälle. Näen itseni kuitenkin tässä tapauksessa mieluummin äitinä, joka haluaa antaa lapsille hengähdyshetken. Raha ei voi olla se kaikkein tärkein aina, vaikka se tärkeää onkin. 

Esikoisen eskariin lähtö lähenee, ja haluan viettää lasten kanssa aikaa rauhassa ja kiireettä. Käydä yhdessä hankkimassa sen ensimmäisen koulurepun ja ne hienot kynät ja kaikki jutut, jotka asiaan kuuluu. Haluan pelata jalkapalloa pihalla vaikka nukkumaanmenoaika olisikin jo mennyt ja venyä aamulla sängyssä just niin pitkään kun huvittaa.

Esikoinen oli tänä aamuna ihan sitä mieltä, että eikö sitä lomaa voisi aloittaa jo tänään. :) Ihan jo tympäisee, kun sana "kiire" vilkkuu jo lasteni leikeissäkin. Olen sitä varmaan koko kevään viljellyt aika lahjakkaasti.

Toivon aurinkoista ja rentoa heinäkuuta kaikille!
Pieni sadekaan ei haittaa, koska se rauhoittaa mukavasti.

-Milla











sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

"äiti on nyt onnellinen"

Heipparallaa!

Olenpas taas osannutkin olla kirjoittamatta! :)

Mutta paljon on tapahtunut: toukokuusta tulikin kiireinen, vastoin mun odotuksia. Talvi ei meinannut hellittää millään täällä Posiolla, ja "kesän" neljä ekaa maanantaita kahvakuulailtiin vähintäänkin mielenkiintoisissa säissä. :D Välillä tuntuu, ettei edes kympin kuulan avulla pysy maassa kiinni, kun tuuli viuhui niin kovaa ja välillä taas takki oli aivan liikaa.



Päätin repästä, ja värjäytin hiukset sinisiksi! Nämä "pääasiat" on aina olleet mulle vaikeita! En vaan osaa päättää mikä olis hyvä. Onneksi pikkusisko on kampaaja, vaikka hänelle taidan olla oikea päänvaiva :D

             Väri on kulunut jo kovin tästä, mutta ei se mitään. Uusia ideoita pukkaa jo!


Toivottavasti sun viikonloppu oli ihanan rauhallinen ja osait ladata akkuja tulevaa viikkoa varten. Itse voin sanoa, että viikonloppu oli kerrassaan hieno!

Olemme viettäneet Juhannusta perheen kesken reissailemalla sukulaisten luo sekä lauantaina kävimme Rovaniemellä tivolissa. Pikkujäbät olivat innoissaan, kun pääsivät pyörimään karuselleihin ja törmäilyautoihin! Oli ihana nähdä, kuinka mukavaa lapsilla oli ja kuinka hyvin osasivat olla.

Tivolin työntekijöillä ei ollut yhtä hauskaa, vaan kovin olivat totisia ja eräskin setä todella -jopa töykeä kun toinen meidän pikkujätkistä, ei osannut valita mihin upeista karusellin ajoneuvoista menisi. "Tää lähtee nyt liikkeelle, nosta se pois", oli hänen kommenttinsa. Mua kylmäsi. Ymmärrän, ettei ole päivää aikaa odotella, jos jokainen kolmivuotias valitsee yhtä kauan, mutta hei! Setä olisi voinut vaikka auttaa valinnassa! Vai oonko mä ihan kohtuuton tämän kanssa?

Kotiintulomatkan lauleskelin Markon "iloksi" (liian kovaa) kaikkia mahdollisia biisejä, joita vaan spotifystä löysin. :) Rentouttavaa. Kun tulimme kotiin, pistin pihasaunan uuniin tulen ja laitoin pesuveden valmiiksi. Lapset rakastaa meidän pihasaunaa ja niin minäkin. Ollaan saunottu siellä viime aikoina liian harvoin. Täytyypä tehdä heinäkuussa korjausliike tässä asiassa!

Sunnuntaina touhuiltiin kotihommia. Marko pyöri pihalla nurmikon sekä kompostin parissa ja minä yritin pienentää pyykkivuorta. Pojat leikkivät sekä ulkona että sisällä. Taisivat ottaa muutaman matsinkin siinä leikin tiimellyksessä.

Päätettiin sunnuntain alkuilta esikoisen kanssa liikkuen, hän pyöräili ja minä hölkkäilin vieressä. Hienosti pikkumies ajeli reilu kuusi kilsaa. Kilometri enemmän, kuin mitä hän oli aiemmin ajanut. Juteltiin siinä samalla kun mentiin ja sanoin hänelle, että "äiti on kyllä nyt onnellinen". Esikoinen vastasi kysymyksellä: "ai siksi, kun me ollaan täällä lenkillä?". Vastasin hänelle, että "niin ja siksi kun sinä olet minun kanssa täällä." Pikkumies vaikutti tyytyväiseltä vastaukseeni ja illalla vielä muisteli, kuinka mukavaa oli käydä lenkillä. :)

Olen vielä tämän viikon työhommissa ja sitten jäädään lomailemaan heinäkuuksi. Uskon, että uusia ideoita viriää loman aikana, mutta ensin täytyy ottaa vähän etäisyyttä työhommiin. Tai eihän niistä kokonaan pääse koskaan -eikä se haittaakaan, koska #unelmaduuni.

Mahtavaa jos jaksoit lukea tänne asti. Käyhän heittämässä kommentti, mikä oli sun juhannuksessa parasta!

Aurinkoista viikkoa!

-Milla






lauantai 1. huhtikuuta 2017

Ikuisesti erkaantuneetko?!

Heissan!

Mitä kuuluu? Kaikki hyvin? Onko Sinua ällyytetty tänään?! :)

Treenin ja ruoan jälkeinen euforia valtasi meikäläisen ja pikkutyyppi tuossa vieressäni haluaa keskittyä (edelleen) legoihinsa, joten päätinpä vähän kirjoittaa.

Viime viikonloppuna siis läksin Posion rajojen ulkopuolelle Rovaniemelle, koska minulla oli sovittuna aika fysioterapeutti Liisa Kinnuselle. Liisa on erikoistunut mm. raskauden jälkeiseen kuntoutukseen. Liisaan voi käydä tutustumassa lisää osoitteessa http://mutsfit.fi/. Syy, miksi varasin ajan Liisalle, oli että PT-koulutuksessa kouluttajamme teki nopean arvion siitä, että myös minulla on vatsalihasten erkauma. Jotenkin siinä palaset loksahtivat kohdalleen, kun olen monesti aiemmin miettinyt, että miksei tuolla vatsan alueella tapahdu muutosta, vaikka treeni näkyy muualla kropassa. Olin jo tyytynyt kohtalooni ja kuvitellut, että minulla nyt vain on sellaiset geenit, että vatsa pömpöttää ja turpoilee.

Liisan tutkimuksessa löytyi neljän sentin rako koko matkalta, joten motivaatio vatsan kuntouttamiseen on kova! Erkauma on siis monesti synnyttäneiden ongelma, mutta se voi olla myös ylipainoisilla tai urheilijoilla. Minun viimeisestä raskaudestani on aikaa jo reilusti yli kolme vuotta, mutta onneksi kuntouttaminen ei olekaan liian myöhäistä! Liisa näytti minulle hyviä liikkeitä, jotka sopivat erkauman kuntouttamiseen, ja seuraavana päivänä ryhdyin hommiin!



Liisan luota lähdin pikkuisen kiertelemään Rovaniemen kauppoja ja yöksi menin SantaSportiin. Reissussa väsyttää mutta raahauduin kuitenkin salille vähän harjoittelemaan Liisan ohjeilla. Kuten kuvasta yllä näkyy, ennen ja jälkeen salin- fiilis oli hieman erinäköinen. Ilta kuluikin sitten vielä leffan merkeissä ja uni tuli helposti. Seuraavana päivänä kotiin oli taas ihana palata! :) Mun jätkien kanssa ehdittiin vielä ulkoillakin aurinkoisessa sunnuntaisäässä, ennen lumimyrskyä.

Kuntouttaminen rajoittaa osaltaan myös muuta treenaamista. Mitäs nyt?! Äkkiä viestiä Jatalle! Samalla sovittiin Jatan kanssa, että hän vastaa jatkossa minun treenien suunnitelusta, ja seuraa kehitystä. On mukava päästä taas Jatan valmennukseen. Tiedä mitä mullistavia ideioita taas saan! ...Ou nou...

Kun on monta liikkuvaa osaa arjessa hoidettavana, omien treenien ja ruokien suunnittelu, oli todella mukava ja helpottavaa siirtää pois omista käsistä. Tänäkin aamuna, kun olin juonut tarpeeksi kahvia ja nähnyt ekat somen aprillipilat, oli helppo alkaa vaan tekemään. Tunnin toiminnallinen treeni tehtynä ja siihen vielä Liisan antamat liikkeet päälle. Aktiivisuusmittari oli tapissa, Milla tyytyväinen ja lauantaifiilis taattu. Aa-että!



Nyt sohvalle juomaan iltapäiväkahvit ja "mitälaittaispäälle"-ajatuksille tilaa. Pikkusisko esiintyy tänään eka kertaa teatterilavalla, ja mä meinaan täällä halkeilla ylpeydestä jo nyt <3 Illan ohjelmassa on siis Pomppa-Teatteri ja Viidenkympin Villitys!

Hauskaa loppuviikkoa!

-Milla

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Uudestisyntynyt olo!

Heissulivei!

Ihkaoikea Personal Trainer täällä kirjoittelee! Kai vieläkin voi vähän tuuletella lopputentin läpipääsyä sekä onnistuneita näyttöjä, vaikkakin kuukausi jälkeenpäin. Tämä on iso juttu minulle! Isoista isoin, sillä muutama vuosi taaksepäin en olisi uskonut tätä. Haaveilin vain kaukaisesti, ja tästä tiestäni pt:ksi kirjoittelinkin viime viikolla. Tässä linkki tekstiin. Sen on julkaissut pt, joka innosti minua tälle tielle eli Sipolan Jatta. <3

Viimeiset pari kuukautta olen (ja me olemme täällä kotosalla) opetellut tätä olemista uudelleen. Myönnän, että työskentelyn ja vapaa-ajan välille on hieman hankala tehdä eroa, mutta parhaani yritän. Ja olen huomannut, että aika moni yrittäjä alasta riippumatta painii saman asian kanssa. Merkitystä sillä on erityisesti silloin, kun perheeseen kuuluu pieniä lapsia. Heille on oltava läsnä, eikä kokoajan puhelimessa, koneella tai muuten vaan poissaolevana. Pohjimmaiset tarkoitusperät ovat luultavasti perheen elättäminen ja sen taloudellisen tilanteen pitäminen hyvänä, mutta minkä kustannuksella? Tässä kohtaa jo tunnen piston sydämessäni, sillä käytänhän nytkin vapaapäivääni tämänkin tekstin kirjoittamiseen. Paraskin puhuja! Mutta kuten sanottu, parhaani yritän. Täydellisyyttä en enää lähde tavoittelemaan, mutta parempi tänään kuin eilen-ajattelu tuntuu paremmalta ajattelutavalta.

On ihana taas huomata, ettei tämä elämä olekaan pelkkää heräämistä, töissä käymistä ja nukkumaanmenoa.  Pyykkivuoret eivät enää kaadu samalla tavalla päälle, tai jos niitä kertyykin, se ei ahdista. Tieto siitä, ettei koko viikonloppu mene sohvalla koomassa, riittää inspiroimaan touhuiluun lähes entiseen tapaan. Ja kyllä sinne sohvallekin pystyy välillä köllähtämään ilman huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä. Mutta en minä siltikään mikään kodinhengetär ole!





Yrittäjänä oleminen ei ole hassumpaa! Vastuu ja myös huoli omasta toimeentulosta on suuri, mutta en minä aio sen alle jäädä. Vaikka raha on tärkeää, terveys on vielä tärkeämpää. Elämä kantaa ja siihen minä luotan. Parasta ja samalla vaikeinta on vastuu omasta kalenteroinnista! Onko kohtalotovereita?! Ihan niinkuin kaikessa, on vastuut mutta on myös ne vapaudet. Treenit on ihan siisti mennä tekemään vaikka keskellä päivää, jos siltä tuntuu ja sen olen kalenteriini merkinnyt. Lisäksi me ollaan parin kuukauden ajan pidetty lasten kanssa perjantait vapaapäivinä, jotta palaudutaan kunnolla menneistä kuukausista. Ja kyllä se on auttanutkin. Virtaa on ihan eri tavalla taas! Olo on niinku olis uudestisyntynyt! Yks (perhe) tykkää!

Läheskään kaikkia kavereita en ole vielä ehtinyt nähdä (sooriiiii), mutta pikkusiskoa olen käynyt moikkaamassa melkein joka arkipäivä kampaamolla, jossa hän työskentelee. Tuntuu kivalta, kun ehtii juttelemaan lapsista ja KAIKESTA taas niinkuin ennenkin. <3 Ja torstaisin, me otetaan selfie! :D




Ihanaa lauantaita kaikille! Vielä aamupala sekä kuppi kahvia, ja Milla lähtee viettämään vähän omaa aikaa... Katotaan osaanko olla :D

-Milla